IV. RAUHASTA

 

 

Kaikki haluavat rauhaa, mutta eivät tiedä, miten sen voi saada. Paisios Suuri oli ärtyisä ja pyysi Herraa päästämään hänet ärtyisyydestä. Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: Paisios, jos tahdot olla ärsyyntymättä, älä toivo mitään. Älä tuomitse ketään äläkä vihastu kenellekään, niin et ärsyynny. Niinpä jokaisella ihmisellä, joka taivuttaa oman tahtonsa Jumalan ja ihmisten edessä, on sielussaan aina rauha, mutta se, joka haluaa elää oman tahtonsa mukaan, ei koskaan ole rauhallinen.

Sielu, joka on antautunut Jumalan tahtoon, kestää kevyesti kaikki murheet ja sairaudet, koska myös sairauden aikana sielu rukoilee ja katselee Jumalaa: Herra, sinä näet minun sairauteni; sinä tiedät, miten syntinen ja heikko minä olen; auta minua kestämään koettelemukset ja kiittämään sinun hyvyyttäsi. Herra helpottaa sairautta, ja sielu tuntee Jumalan avun ja iloitsee Jumalan edessä ja on kiitollinen.

Jos sinua kohtaa jokin epäonni, niin ajattele: Herra näkee sydämeni ja jos Hän suo, niin sekä minulle että muille käy hyvin, ja niin sielusi on aina rauhallinen. Mutta jos alat nurista: mikään ei ole niin kuin pitäisi, ja kaikki on huonosti, ei sieluusi ikinä tule rauhaa, vaikka paastoaisit ja rukoilisit paljon.

Apostolit olivat antautuneet Jumalan tahtoon perinpohjin; siten säilyy rauha. Niin myös kaikki pyhät suuret ihmiset kestivät kaikki murheet Jumalan tahtoon antautuen.

Herra rakastaa meitä, ja siksi meidän ei tarvitse pelätä mitään paitsi syntiä, sillä synnin vuoksi katoaa armo, ja ilman Jumalan armoa vihollinen ahdistaa sielua, niin kuin tuuli ajaa kuivaa lehteä tai savua.

Täytyy muistaa lujasti, että viholliset ovat itse langenneet ylpeyteen ja ne yrittävät aina sysätä meidät sille samalle tielle, ja monta ihmistä ne ovat jo saaneet sinne houkuteltua. Mutta Herra sanoi: Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. (Matt. 11:29)

Oi, armollinen Herra, anna meille rauhasi, niin kuin sinä annoit rauhan pyhille apostoleille: `Oman rauhani minä annan teille. (Joh. 14:27)

Herra, anna meidänkin nauttia sinun rauhastasi. Pyhät apostolit saivat sinun rauhasi ja vuodattivat sen kaikkeen maailmaan. Ja pelastaessaan kansan he eivät kadottaneet rauhaa, eikä se vähentynyt heissä.

Kunnia olkoon Herralle ja Hänen laupeudelleen! Hän rakastaa meitä paljon ja antaa meille rauhansa ja Pyhän Hengen armon.

Miten säilyttää sielun rauha nykyajan kiusausten keskellä?

Raamatun perusteella ja nykyisen kansan luonteen perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että elämme viimeisiä aikoja. Siitä huolimatta täytyy säilyttää sielun rauha, jota ilman ei voi pelastua, niin kuin Venäjän maan suuri rukoilija, pyhä Serafim on sanonut. Herra varjeli Venäjää pyhän Serafimin elämän aikana tämän rukousten tähden. Ja hänen jälkeensä oli toinen pylväs, joka ylsi maasta taivaaseen, isä Johannes Kronstadtilainen. Kirjoitan vähän hänestä, koska hän kuuluu meidän aikaamme, ja olen nähnyt hänen rukoilevan, kun taas muita en ole nähnyt.

Muistan, kuinka hänelle annettiin liturgian jälkeen hevonen vaunuineen, ja kun hän aikoi istuutua, kansa ympäröi hänet pyytäen siunausta. Sellaisessa tungoksessa hänen sielunsa pysyi kuitenkin lakkaamatta Jumalassa, hänen ajatuksensa eivät harhailleet eikä hän kadottanut sielun rauhaa. Miten hän pystyi siihen? Siinä on kysymykseni.

Hän pystyi siihen eikä kadottanut sisäistä keskittymistään, koska hän rakasti kansaa eikä lakannut rukoilemasta sen puolesta Herraa:

Herra, anna kansallesi sinun rauhasi.

Herra, anna palvelijoillesi Pyhä Henkesi, jotta Hän lämmittäisi heidän sydämensä sinun rakkaudellasi ja opettaisi heitä kaikkeen totuuteen ja hyvyyteen.

Herra, minä haluan, että sinun rauhasi olisi koko kansassasi, jota sinä olet rakastanut täydellisesti ja antanut ainoan Poikasi pelastaaksesi maailman.

Herra, anna heille sinun armosi, jotta he oppisivat tuntemaan sinut rauhassa ja rakkaudessa ja rakastaisivat ja sanoisivat kuten apostolit Taaborilla: `Herra, on hyvä, että me olemme täällä. (Matt. 17:4)

Siten hän säilytti sielun rauhan rukoilemalla lakkaamatta kansan puolesta, mutta me kadotamme sen, koska meissä ei ole rakkautta kansaa kohtaan. Pyhät apostolit ja kaikki pyhät toivoivat kansan pelastuvan ja ollessaan ihmisten keskellä he rukoilivat palavasti heidän puolestaan. Pyhä Henki antoi heille voimaa rakastaa kansaa. Ja jos me emme rakasta veljeämme, meillä ei voi olla rauhaa.

Ajatelkoon jokainen tätä.

 

Kunnia olkoon Herralle! Hän ei ole hylännyt meitä orpoja, vaan hän on antanut meille maan päälle Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa sielulle sanoinkuvaamattoman rakkauden kansaa kohtaan ja säälin kaikkia eksyneitä kohtaan. Herra sääli eksyneitä ja lähetti ainoan Poikansa pelastamaan heidät. Pyhä Henki opettaa samanlaista sääliä langenneita kohtaan, jotka joutuvat helvettiin. Mutta se, jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei halua rukoilla vihollisten puolesta.

Pyhä Paisios Suuri rukoili oppilaansa puolesta, joka oli luopunut Kristuksesta. Kun hän rukoili, hänelle ilmestyi Kristus, joka sanoi: Paisios, kenen puolesta sinä rukoilet, hänhän on luopunut minusta? Mutta pyhä jatkoi oppilaansa säälimistä, ja silloin Herra sanoi hänelle: Paisios, sinä olet tullut minun kaltaisekseni rakkaudessa.

Näin saadaan rauha, eikä tämän lisäksi ole muuta tietä.

Jos joku rukoilee ja paastoaa paljon, mutta hänellä ei ole rakkautta vihollisia kohtaan, ei hänellä voi olla sielun rauhaa. Enkä minä voisi puhua tästä, jos Pyhä Henki ei olisi opettanut minulle rakkautta.

 

Syntisellä, himojen vangitsemalla sielulla ei voi olla rauhaa eikä se voi iloita Herrasta, vaikka sillä olisi hallussaan kaikki maan rikkaudet, vaikka se hallitsisi koko maailmaa. Jos sellaiselle kuninkaalle, joka juhlii iloisesti kaikkien ruhtinaiden kanssa ja istuu valtaistuimellaan kaikessa kunniassaan, äkkiä ilmoitettaisiin: Kuningas, nyt sinä kuolet, niin hänen sielunsa hämmentyisi ja alkaisi vavista kauhusta, ja hän näkisi oman voimattomuutensa.

Ja kuinka paljon toisaalta onkaan köyhiä, joiden ainoa rikkaus on rakkaus Jumalaan. Jos heille sanoisi: Nyt sinä kuolet, niin he vastaisivat rauhassa: Tapahtukoon Herran tahto. Kunnia olkoon Herralle, Hän muisti minut ja haluaa ottaa minut sinne, minne ensimmäisenä astui ryöväri.

On olemassa köyhiä, joilla ei ole kuoleman pelkoa, vaan he kohtaavat sen rauhassa, kuten vanhurskas Simeon, joka ylisti Herraa: Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. (Luuk. 2:29)

Millainen rauha oli vanhurskaan Simeonin sielussa, voivat ymmärtää vain ne, jotka kantavat sielussaan Jumalan rauhaa, tai jotka vähintäänkin ovat kokeneet sen. Tästä rauhasta Herra sanoi opetuslapsilleen: Oman rauhani minä annan teille. (Joh. 14:27) Ihminen, jolla on tuo rauha, menee rauhassa ikuiseen elämään ja sanoo: Kunnia olkoon Sinulle, Herra, nyt minä tulen luoksesi ja saan nähdä ikuisesti sinun kasvosi rauhassa ja rakkaudessa. Sinun hiljainen, sävyisä katseesi veti minun sieluni puoleensa, ja se ikävöi sinua.

 

Veljelle täytyy puhua järkeä sävyisästi, rakkaudella. Rauha katoaa, jos sielu tulee turhamaiseksi, ylentää itsensä veljen edessä, tuomitsee jonkun tai opastaa veljeä ilman sävyisyyttä ja rakkautta; jos syömme paljon tai rukoilemme veltosti. Kaikista näistä syistä katoaa rauha.

Jos totumme rukoilemaan uutterasti vihollisten puolesta ja rakastamaan heitä, rauha pysyy aina meidän sieluissamme, mutta jos alamme vihata veljeä tai tuomita, synkkenee mielemme ja kadotamme uskalluksen Jumalan edessä.

 

Sielulla ei voi olla rauhaa, jos se ei opiskele Jumalan lakia yötä päivää, sillä se laki on kirjoitettu Jumalan Hengellä, ja Jumalan Henki siirtyy Raamatusta sieluun. Sielu tuntee siinä nautinnon ja miellyttävyyden eikä halua enää rakastaa maallista, koska rakkaus maalliseen tekee sielun tyhjäksi. Silloin se on apea ja villiintyy eikä halua rukoilla Jumalaa. Kun vihollinen näkee, että sielu ei ole Jumalassa, se horjuttaa sitä ja panee sieluun vapaasti mitä haluaa ja kiidättää sielua mielikuvasta toiseen. Niin sielu viettää koko päivän tässä epäjärjestyksessä eikä voi katsella Herraa puhtaasti.

 

Ihminen, joka kantaa sielussaan Pyhän Hengen rauhaa, vuodattaa toisiinkin rauhan. Mutta se, joka kantaa itsessään pahaa henkeä, vuodattaa toisiinkin pahuutta.

 

Kuinka johtaja voi säilyttää rauhan, jos hänen työntekijänsä eivät ole kuuliaisia?

Johtajalla on vaikeaa, jos hänen alaisensa eivät tottele, mutta rauhan säilyttääkseen hänen pitää muistaa, että vaikka ihmiset ovatkin omapäisiä, Herra kuitenkin rakastaa heitä ja on kärsinyt ja kuollut heidän pelastuksensa tähden. Pitää rukoilla heidän puolestaan uutterasti, ja silloin Herra antaa rukoilevalle rukouksen. Opit tuntemaan kokemuksesta, kuinka rukoileva mieli rakastaa Jumalaa ja uskaltaa lähestyä Häntä. Ja vaikka oletkin syntinen ihminen, Herra antaa sinun maistaa rukouksen hedelmiä, ja jos totut tällä tavoin rukoilemaan alaistesi puolesta, sinun sielussasi tulee olemaan syvä rauha ja rakkaus.

Kuinka alainen voi säilyttää sielun rauhan, jos hänen johtajansa on ärtyisä ja ilkeä ihminen?

Ärtyisä ihminen kärsii itse kovasti pahan hengen tähden. Tuon tuskan hän joutuu kärsimään ylpeyden vuoksi. Olipa alainen kuka hyvänsä, hänen pitää tietää tämä ja rukoilla sielultaan sairaan johtajansa puolesta. Kun Herra näkee hänen kärsivällisyytensä, Hän antaa alaiselle syntien anteeksiannon ja lakkaamattoman rukouksen. On suuri teko Jumalan edessä rukoilla niiden puolesta, jotka loukkaavat meitä. Sen tähden Herra antaa armon, ja sinä opit Pyhän Hengen voimasta tuntemaan Herran ja silloin kestät iloiten kaikki murheet Hänen tähtensä. Herra antaa sinulle rakkauden koko maailmaa kohtaan, ja sinä toivot palavasti kaikille hyvää ja rukoilet kaikkien puolesta niin kuin oman sielusi puolesta.

Herra on käskenyt rakastaa vihollisia, ja se, joka rakastaa vihollisia, tulee Herran kaltaiseksi; mutta vihollisia pystyy rakastamaan vain Pyhän Hengen armon voimasta. Heti kun joku loukkaa sinua, rukoile hänen puolestaan Jumalaa, silloin säilytät rauhan sielussasi ja Jumalan armon. Mutta jos alat nurista ja moittia johtajaasi, tulet itsekin hänen tavoin ärtyisäksi, ja silloin sinussa toteutuvat profeetta Daavidin sanat: Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. (Ps.18:27)

Samoin kuuliaisuusveljen on vaikea säilyttää rauha, jos hänellä on huonoluonteinen hengellinen ohjaaja. Huonon ohjaajan kanssa eläminen on suuri risti kuuliaisuusveljelle. Hänen pitää rukoilla ohjaajan puolesta, ja silloin säilyy sielun ja ruumiin rauha. Ja jos olet johtaja, ja sinun pitää tuomita joku pahoista teoista, rukoile Herraa, että Hän antaisi sinulle armahtavan sydämen, joka rakastaa Herraa. Silloin sinä ratkaiset asian oikein, mutta jos tuomitset tekojen mukaan, teet virheitä etkä ole otollinen Herralle.

Pitää tuomita siten, että ihminen tekisi parannuksen, ja pitää sääliä jokaista sielua, kaikkia luotuja ja Jumalan koko luomakuntaa, ja omantunnon pitää olla kaikessa puhdas. Silloin sieluun ja mieleen tulee syvä rauha. Eläkäämme rauhassa ja rakkaudessa, ja silloin Herra kuuntelee meitä ja antaa meille kaikkea hyödyllistä, mitä hyvänsä pyydämmekin.

Pyhä Henki on rakkaudessa. Niin Raamattu puhuu ja kokemus osoittaa.

Sielussa ei voi olla rauhaa, jos emme kaikin voimin pyydä Herralta voimaa rakastaa kaikkia ihmisiä. Herra tiesi, että jos emme rakasta vihollisiamme, ei sieluun tule rauhaa, ja siksi Hän antoi meille käskyn: Rakastakaa vihollisianne. Jos emme rakasta vihollisia, sielu on vain ajoittain jokseenkin rauhallinen, mutta jos rakastamme vihollisia, pysyy rauha sielussa yötä päivää.

Säilytä sielussa Pyhän Hengen armon rauha; älä kadota sitä pikkuasioiden takia. Jos annat veljellesi rauhan, Herra antaa sinulle verrattoman paljon enemmän, mutta jos loukkaat veljeäsi, tulee väistämättä myös sinun sieluusi murhe.

Jos mieleesi tulee haureellinen ajatus, aja se heti pois, silloin säilytät sielusi rauhan, mutta jos otat sen vastaan, sielu kadottaa rakkauden Jumalaan, etkä enää pysty rukoilemaan rohkeasti.

Jos luovut omasta tahdostasi, olet voittanut vihollisen ja saat palkinnoksi sielun rauhan, mutta jos toimit oman tahtosi mukaisesti, vihollinen on voittanut sinut, ja apeus alkaa kiusata sieluasi.

Ihminen, jolla on ahneuden himo, ei pysty rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiään; sellaisen ihmisen mieli ja sydän ovat rikkauden pauloissa, eikä hänellä ole katumuksen henkeä eikä mielen murtumista syntien tähden, eikä hänen sielunsa voi tuntea Kristuksen rauhan suloisuutta.

 

Sielu, joka on oppinut tuntemaan Herran, haluaa nähdä Hänet aina itsessään, sillä Hän tulee sieluun hiljaa ja antaa sielulle rauhan ja todistaa pelastuksesta ilman sanoja.

Jos tsaarit ja kansojen johtajat tuntisivat Jumalan rakkauden, ei koskaan sodittaisi. Sota lähetetään syntien eikä rakkauden vuoksi. Herra on rakkautensa tähden luonut meidät ja käskenyt meidän elää rakkaudessa ja ylistää Häntä.

Jos johtajat noudattaisivat Herran käskyjä ja kansa ja alaiset tottelisivat heitä nöyrästi, olisi maan päällä suuri rauha ja ilo, mutta ylpeiden vallanhimon ja tottelemattomuuden vuoksi koko luomakunta kärsii.

Rukoilen sinua, armollinen Herra, opeta koko ihmiskunta Aadamista lähtien aikojen loppuun asti tuntemaan sinut, tuntemaan, että sinä olet hyvä ja armollinen, jotta kaikki kansat saisivat nauttia sinun rauhastasi ja nähdä kasvojesi valon. Sinun katseesi on hiljainen ja sävyisä ja vetää sielun puoleensa.

 

Sofroni Saharov. PYHÄ SILUAN ATHOSVUORELAINEN.

Suomentanut Riikka Platonova

VALAMON LUOSTARI

2004

 

Rambler's Top100
gps
,
paritet.online
- , !
kvintstroj.ru