Map

110 vuotta isä Nikolai Nikolajevitsh Afanasjevin syntymästä

Katkelmia "Pyhän Hengen kirkko" -teoksen esipuheesta

Kirkon elämän ainoa perusta on Henki. Kirkko on Hengen toiminnan paikka. Kirkossa ei ole elämää, toimintaa eikä palvelemista ilman Henkeä, eikä kirkkoa itseäänkään ole olemassa ilman Henkeä. Kirkko, jonka Kristus perusti Viimeisellä ehtoollisella, alkoi toimia helluntaina, kun Herra lähetti Hengen opetuslapsilleen. Siitä päivästä lähtien Henki elää kirkossa ja kirkko elää Hengestä. Ireneos Lyonilainen ilmaisi kirkon olemuksen ytimekkaasti: "Missä on kirkko, siellä on myös Jumalan Henki, ja missä on Jumalan Henki, siellä on kirkko ja armon täyteys." Kirkossa täyttyi Vanhan Testamentin ennustus: "Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin..." (Ap. t. 2:17). Herra ei vuodata Henkeään vain joihinkin ihmisiin, vaan kaikkiin, ja jokainen saa Hengen lahjat. Henki on esimakua uudesta ajasta, johon kirkko kuuluu, vaikka se elää vielä vanhassa ajassa. Kirkko on viimeisten aikojen alku.

Kun uskova ihminen tulee kirkon jäseneksi, Henki laskeutuu häneen, ja hänet asetetaan palvelemaan kirkossa. Hengen lahja, jonka jokainen uskova saa kirkkoon liittämisen sakramentissa, on kuninkaallisen papiston armolahja. Kirkossa ei ole Hengen lahjoja ilman palvelustehtävää niin kuin ei myäskään ole palvelustehtävää ilman lahjoja. Kuninkaallisen papiston armolahjan kautta uskova kutsutaan papilliseen palvelustehtävään kirkossa. Varhaisen kristinuskon koko elämä perustui kaikkien kirkon jäsenten palvelukseen. Siitä kasvoi koko kirkon rakenne. Kaikkein kirkon jäsenten papillinen palvelus toteutui eukaristisessa kokouksessa. Kukaan ei voinut osallistua pyhaan toimitukseen eukaristiassa ilman Jumalan papin arvonimeä. Eukaristinen kokous oli pappien kansan kokous, joka toimitti pyhää palvelusta Jumalalle Kristuksessa. Pyhä toimitus eukaristisessa kokouksessa oli kirkon palvelusta, sillä eukaristinen kokous oli Jumalan kirkon koko täyteyden ilmaus. Kirkko on siellä, missä on Kristus, ja Kristus on läsnä joka kerta Ruumiinsa ykseyden täyteydessa eukaristiassa.

Jumalan kirkon ykseys ja täyteys ilmenevät paikallisten kirkkojen monilukuisuudessa. Jokainen niistä ilmentää koko Jumalan kirkkoa eika vain osaa siitä. Tämän vuoksi paikallisten kirkkojen moninaisuus säilyttää kirkon ykseytta ja täyteyttä, eli sen katolisuutta. Paikalliskirkon oma ykseys puolestaan ilmenee sen yhteisessä, ainoassa eukaristisessa kokouksessa. Kirkko oli yksi, koska sillä oli yksi eukaristinen kokous, johon kokoontui papeista koostuva Jumalan kansa. Eukaristioiden monilukuisuus ajassa ei jaa Kristuksen Ruumista osiin, sillä Kristus on eilen, tänään ja ikuisesti yksi ja sama, eikä myöskään eri paikalliskirkkojen eukarististen kokousten monilukuisuus riko Jumalan kirkon ykseyttä, sillä sekä ulottuvuudessa että ajassa kaikissa niissä on aina ollut yksi ja sama eukaristinen kokous eikä monia erilaisia. Ykseys ja täyteys oli jokaisessa paikalliskirkossa eikä paikalliskirkkojen keskinäisessä liitossa, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan.

Kirkko on yhtenäinen koko täyteydessään ja se on aina pysynyt sisäisesti universaalina, sillä jokainen paikalliskirkko piti sisällään kaikki muut paikalliset kirkot. Mitä tapahtui yhdessä kirkossa, tapahtui kaikissa muissakin, koska kaikki tapahtui Jumalan kirkossa Kristuksessa. Tämän katolisen universaalin luontonsa tähden paikalliskirkoille oli täysin vierasta sulkeutuneisuus ja provinsialismi. Yksikään kirkko ei voinut erottaa itseään muista kirkoista, sillä se ei voinut erottaa itseään Kristuksesta. Kaikki olivat liittyneet keskenään yhteen rakkaudessa. Jokainen kirkko rakasti jokaista kirkkoa.

 


Kirkon rakenteen ja järjestyksen perustana on Henki. Henki ei luo kirkossa anarkiaa vaan järjestyksen. Lahjat ja palvelustehtävät ovat erilaisia, mutta Henki on sama. Sama Henki, joka loi apostolien, profeettojen ja opettajien palvelustehtävät, loi kirkossa myos johtamisen palvelustehtävän. Palvelustehtävien sisällöt olivat erilaisia ja siksi myös niiden merkitykset olivat erilaisia. Johtamisen palvelustehtävä oli kirkon elämälle kaikkein välttämättömin eikä kirkko voi olla olemassa maanpäällisessä elämässä ilman sitä. Ilman sitä ei voi olla eukaristista kokousta, jota ilman puolestaan ei voi olla kirkkoa. Eukaristisessa kokouksessa kaikki toimittivat pyhää palvelusta, mutta tuo kaikkien pyhä toimitus toteutui yhden kautta. Eukaristisessa kokouksessa pyhän palveluksen toimitti se, jolla oli siinä keskeinen asema. Hän toimitti kiitosuhrin, johon kaikki osallistuivat. Kiitosuhrin toimittaja oli aina sama ja hän toimitti sen aina yksin, mutta aina yhdessä kaikkien kanssa. Jumalan kansa ei voinut toimittaa pyhää palvelusta ilman häntä, eikä hän ilman kansaa, sillä ei vain hän vaan kaikki olivat Jumalan pappeja. Palveluksen toimittajan keskeisen sijan merkitys perustuu siihen, että Viimeisellä ehtoollisella se kuului Herralle Jeesukselle. Kun eukaristia toimitettiin ensimmäisen kerran Jerusalemissa, oli apostoli Pietari tuolla paikalla. Nyt se kuuluu piispalle. Voiko olla jotakin korkeampaa palvelustehtävää kuin sen henkilon palvelustehtävä, joka eukaristisessa kokouksessa oli apostolin paikalla? Ilman häntä ei voinut olla paikalliskirkkoa, sillä ilman häntä ei voinut olla eukaristista kokousta. Ignatios Jumalankantaja kirjoitti: "Missä tahansa on piispa, siellä pitää olla uskovien kokous, sillä missä on Kristus, siellä on katolinen kirkko."

Käännös: Riikka Platonova